Oma valmistustoiminta oli alkanut näyttää enemmän ja enemmän kannattamattomalta.  Oli aika miettiä uusia ratkaisuja.  Kaukoidässä valmistaminen tuntui tutkimisen arvoiselta asialta.  Sanakirja kainaloon ja kohti Kauko-Itää.  Oli vuosi 1988 ja Koivisto oli menossa Kiinaan valtiovierailulle, siinä me samalla koneella kohti  Kiinaa matkasimme.

Olin etukäteen joitakin tapaamisia faksilla sopinut.  Kävimme tehdasvierailuilla ja sain tarjouksia eri tuotteista.  T-paidan hinnasta keskusteltuamme ihmettelin että ei hinta erityisen halvalta tuntunut, melkein sama kuin Portugalissa, sitten tuli yhtäkkiä ilmi että he puhuivat kokoajan tusina hinnasta!

Illalla keskustelimme asioista kuten työ-aika.  Kiinassa oli kuulemma siten että normi päivä alkoi klo 9.00 ja kesti ilta seitsemään, töitä tehtiin lauantaina klo 14.00 asti ja sunnuntai oli vapaa.  Seuraava päivä oli sunnuntai ja sovittiin että vieraillaan tehtaalla.  Tulimme tehtaalle puolilta päivin ja kaikki olivat töissä.  Kysyin että miksi porukka töissä kun on vapaapäivä.  ”No tietenkin kun on tilauksia niin ollaan töissä”

Kotimatka Kiinasta

Auttamatta syntyi kovin mustia ajatuksia oman valmistuksen suhteen. Kiinalaisten palkat ovat murto-osa suomalaisista ja työmoraali ja ahkeruus ovat omaa luokkaansa.  Meidän valmistuksella ei ole mitään mahdollisuuksia pärjätä Kiinalaisille.

Ei auta kuin alkaa oman valmistuksen alasajo ja kehittämään tuotteita joita voi valmistaa Kiinassa.

Ensimmäinen projekti oli lapin nukkien valmistuttaminen Kiinassa.  

Toki valmistimme itse siinä rinnalla nukkeja ja annoimme asiakkaan itse päättää mitä haluaa.  Meidän tekemä nukkemaskotti maksoi tukussa 22,50 mk/kpl  ja Kiinalainen 5,00 mk/kpl

Pari vuotta siinä rinnakkain niitä tuotettiin kunnes oma valmistus kuihtui pois.  Asiakas kassalla päättää jaloillaan mitä ostaa.